Asukkaat ansaitsevat parempaa

 

Rovaniemen kaupunginhallitus päätti 7.4 kokouksessaan jatkaa asuntojen lyhytvuokrauslakiesitystä koskevan lausunnon valmistelua.  Päätös oli viisas. Esitys oli puutteellinen ja herätti asukkaissa paljon huolta. Siinä ei ollut lainkaan käsitelty asukkaiden asemaa majoitustoiminnan keskellä.

Rovaniemen päättäjien tulee olla asukkaiden puolella ja torjua lyhytvuokrausta koskeva lakiesitys.  Asukkaat ovat ostaneet tai vuokranneet itselleen asunnon kodiksi. Asukkaiden oikeutettu odotus on, että heidän kotikaupunkinsa puolustaa heidän perusoikeuksiaan. Asukkaiden tulee voida luottaa siihen, etteivät Rovaniemen päättäjät hyväksy sitä, että taannehtivalla lainsäädännöllä mitätöidään asukkaiden oikeutta kotiin, omaisuuteen ja hyvään ympäristöön.  Asukkaiden tulee voida luottaa kaupungin toiminnan ennustettavuuteen ja johdonmukaisuuteen. 

Asuntojen lyhytvuokrausta koskevan lakiesityksen tavoitteena on sallia rajaton majoituskäyttö asunnossa, jossa itse on kirjoilla. Sijoitusasunnoissa voisi majoittaa vähintään 90 vrk ja kunnan luvalla 180 vrk. Kokonaiset asuinkerrostalot saisi siirtää majoituskäyttöön ilman kaavamuutosta.

Hotellien keskimääräinen käyttöaste on 50 %. Lakiesityksen mukaan asunnon, jossa on kirjoilla, käyttöaste saisi olla 100%. Jos kaupunki myöntäisi luvan käyttää sijoitusasuntoja majoitukseen 180 vrk vuodessa, se tarkoittaisi 50 % käyttöastetta. Se olisi sama kuin hotellien käyttöaste. Asunnot eivät kuitenkaan täytä hotelleille määrättyjä turvallisuus- ja terveysvaatimuksia.

Lakiesitys perustuu orwellilaiseen uuskieleen.  Majoitus on asumista. Rajattomuus on rajoittamista. Esityksessä majoituksen kaltaista lyhytvuokrausta kutsutaan asumiseksi, jotta se ei olisi kaavan, rakennusluvan ja yhtiöjärjestyksen vastaista. Esitys väittää, että se rajoittaa asuntojen lyhytvuokrausta, vaikka se tosiasiassa vapauttaa asuntoja majoituskäyttöön tavalla, joka nykytilan mukaan on lainvastaista.

Kaupunkisuunnittelusta esitys ei ole kiinnostunut, vaan sallisi sen siirtyvän airbnb-alustoille.

Omassa, todellisessa asuinkäytössä olevan asunnon lyhytvuokraus voi tietenkin olla sallittua noin 30 vrk vuodessa. Toiminnan on oltava rekisteröityä, kuten muissakin Euroopan maissa.

Kasvavalle matkailulle on Rovaniemellä osoitettava oma alueensa kuten muissakin Lapin matkailukunnissa on tehty. Asunnot on kaavoitettu ja rakennettu asukkaita ja asumista varten. Asuntojen majoituskäyttö ei ole elinkeinojen kehittämistä, se on kehityksen este. 

Rovaniemen kaupunginhallituksen on korkea aika puhaltaa peli poikki.

Kierrätys ei kuulu sote-palveluun

 

Sote-palveluiden tulee olla sujuvia ja vaikuttavia. Haluan, että ne toistuvasti hämmästyttävät laadullaan ja tehokkuudellaan. Olen vakavissani. Siksi tarkastelen sote-palveluita myös kriittisesti.

Jokunen viikko sitten sairastuin kurkkukipuun ja kuumeeseen. Muutaman päivän sairastettuani soitin terveysasemalle, josta todettiin, että vastaanottoaikoja ei ole. Hoitaja antoi kotihoito-ohjeet ja kehotti hakeutumaan tarvittaessa päivystykseen. Kun oireet pahenivat, toimin ohjeen mukaan. Päivystyksessä kaksi sairaanhoitajaa ja lääkäri päättelivät kyseessä olevan viruksen, joka hoituu omia aikojaan. En ollut päivystykseen kuuluvien palveluiden tarpeessa ja sain ohjeen hakeutua kolmen päivän kuluttua terveysasemalle, ellei kurkku ole parantunut.  Ei parantunut, joten määräajan jälkeen soitin terveysasemalle ja pääsin seuraavana päivänä vastaanotolle.  Sairaanhoitaja otti näytteen, totesi angiinan ja kertoi, että lääkäri kirjoittaisi antibiootit parin tunnin kuluttua. Menin välillä kotiin nukkumaan ja hain lääkkeet myöhemmin. Olin onnellinen, että asun keskikaupungilla lähellä apteekkia, enkä esimerkiksi Pirttikoskella.

Terveydenhuollon järjestelmä käytti minuun paljon resurssia. Tavanomaisen sairauden toteamiseen ja hoitoon tarvittiin neljän sairaanhoitajan ja kahden lääkärin työaikaa vähintään kaksi tuntia, kun huomioidaan kirjaamiseen käytetty aika. Edellisen lisäksi on laskettava myös kahden hoitajan puheluihini käyttämä työpanos. Asiakasprosessissani oli epätarkoituksenmukaisia toistoja ja hukkaa. Sain käsityksen, että työntekijöillä oli keskenään erilaisia näkemyksiä siitä, kenen tehtävä olisi ollut selvittää, mikä kurkkuani vaivasi. Työprosessien kehittämisestä tuttu kerralla oikein -periaate ei toteutunut.

Harmillisinta on, että asiointikokemukseni ei ollut yksittäinen poikkeus. Usein kuulee, miten ihmiset ovat jääneet sote-järjestelmään hitaana hyrränä pyörimään. Heitä kierrätetään palvelupisteestä toiseen jonkin julkilausumattoman logiikan perusteella. Kaikkien aikaa kuluu ja uusia kasvoja ilmestyy mutta ongelma ei ratkea. Valitettavasti minulle ei tuota vaikeuksia tunnistaa ilmiötä myöskään omalta pitkältä työuraltani sote-palveluista.

Julkisilta sote-palveluilta on lupa odottaa tehokkuutta. Tehokkuus tarkoittaa, että työprosessit toimivat asiakkaiden ja potilaiden hyvinvointi- ja terveyshyöty edellä.

Kyllä, hyvinvointialueet tarvitsevat lisää rahaa palveluiden turvaamiseen. Mikään raha ei kuitenkaan riitä, ellei samalla huolehdita siitä, että palveluprosessit ovat toimivia.

Toimivien palveluiden rakentaminen vaatii työtä, mutta se kannattaa. Kukaan ei hyödy siitä, että asiakasta kierrätetään sote-palveluissa ilman, että hän saa apua. Siihen kuluu henkilökunnan työaikaa ja asiakkaan ongelmat pitkittyvät ja voivat pahentua.  Asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteiskunnan etu on, että palvelut ovat sujuvia ja vaikuttavia.

Hyvinvointialue tarvitsee resursseja palveluprosessien kehittämiseen. Kehittämisessä on hyvä kuulla myös asiakkaiden ja potilaiden arvioita, miten työssä on onnistuttu.